Kuikutusta

                           Tänään taas menin marsujen häkkiin puoleksi tunniksi makoilemaan. Vahingossa siellä makoillessani rapisutin heiniä ja ai mikä kuikutus. Tuntuu, että marsut unohtaa pelkonsa heti kun on pienikin toive ruuasta. :D Mun marsut eivät ole siitä kesyimmästä päästä, mutta se kun menen häkkiin makoilemaan auttaa asiaa.

                   Nyt on lukukärpänen purrut. :D Toi Vapaat pikkumiehet niminen kirja on ihan sikahyvä ja neiti etsivät myös. Lukemiseen ja marsujen kaa hengailuun ei viime viikolla hirveästi ole ollut aikaa kun on ollut matikan,ruotsin ja hissan kokeet. Matikasta sain arvosanaksi kympin ja hissasta ysi puokin, kiitettäviä molemmat.

                                     Ilme ylläolevassa kuvassa on ihana. Harmi, että siinä on niin paljon kaikkea turhaa. Yhden mansikkalootan olen kääntänyt ylösalaisin ja täyttänyt heinällä. Tänään tuli mietittyä sitä kun marsujen pää on matalalla ja jalat lyhyet. Miksi? Koska niiden on helpompi siten syödä heinää maasta. Marsut varmaan söisivät jos saavat päättää maasta, koetan pitää tämän itselläni muistissa. 

XD salaiset agenttimarsut...

Marsujen häkkiin tekisi mieli hankkia jotain virikettä. Mun mielestä noi mansikkalaatikot ovat ihan parhaita. Isoja, mutta matalia. Eläinkaupan marsukoon mökit tuntuu vähän pieniltä kahdelle tai kolmelle marsulle. Kani kokoisten päälle taas on vaikea hyppiä ja ne on aika kalliitakin. Mun vanmhemmat maksaa mielellään kaikki heinät,purut,pelletit yms. , mutta mökkejä niiden mielestä on tarpeeksi. 

Leppoisaa viikonloppua!