Päivitän tätä myöhemmin vielä kuvilla, mutta tosiaan Toffee menehtyi 20.7.2020 tuntemattomista syistä yli 5,5 vuotiaana. Lähtö oli ilmeisesti nopea ja hänet löydettiin heinäkasasta aitauksen nurkasta, eli oli kuollut ainakin mieluisassa ja tutussa paikassa. Nuutti ja Chili olivat apaattisia pari päivää, mutta lopulta tottuivat uudestaan eloon kahdestaan. En henk.koht uskonut, että Toffee olisi näistä lähtenyt ensin, mutta olen kiitollinen, että lähti ns. saappaat jalassa.
Chili lopetettiin eilen 3.2.2021 suolisto-ongelmien takia. Pari päivää aikaisemmin hän oli täyttänyt 6 vuotta. Olimme sunnuntai-iltana huomanneet, että ruokahalu oli heikentynyt ja maanantaina vietiin eläinlääkäriin, jossa ei kuitenkaan ollut aikaa ja koska marsu oli suht hyväkuntoinen niin varasimme ajan seuraavalle aamupäivälle ja ostimme tukiruokaa. Kunto kuitenkin heikkeni illalla ja yöllä tukiruuasta huolimatta ja menimme kello 3 päivystykseen, missä marsu sai suoliston toimintaa lisäävää lääkettä ja kipulääkettä. Kotiin palasimme klo 6 ja yhdeksältä lähdimme uudestaan romahtaneen kunnon takia lääkäriin, missä röntgenien jälkeen selvisi, että mitään ei ollut tehtävissä ja Chili päästettiin ikiuneen. Röntgeneistä näkyi, että vatsassa oli kaasua ja mahalaukun ja suoliston sijainnit olivat vinksallaan. Hautajaiset olivat samana päivänä ja Chili haudattiin Toffeen viereen.
Rommi pommi löydettiin pesästään kuolleena 5.4.2020. Hän eli vähän alle kaksi ja puoli vuotta, mikä oli syyrialaiselle aika normaalin pituinen elämä.
Perheen lemmikkitilanne on muuttunut siten, että kesällä äiti otti itselleen uuden hamsterin Tikun. Tiku on enemmänkin äidin oma kuin koko perheen, mutta eipä sillä kai suuresti ole väliä.
Nuutti sai tänään itselleen seuralaisiksi kaksi nuorta teddy-rotuista marsupoikaa. Toinen on ristitty Pyryksi ja toinen on toistaiseksi vielä nimetön. Toistaiseksi uudet tulokkaat ovat olleet mökissä piilossa, joten en osaa heistä sanoa sen enempää.
Oma tilanteeni on muuttunut siten, että olen muuttanut pois kotoa ja käyn vanhemmilla nyt noin kerran viikossa, jolloin hoidan työläimmät osat marsujen hoidosta kuten kynsien leikkuun. Isä hoitaa yleensä päivittäisen ruokinnan, kun en itse ole paikalla.
Tuntuu tavallaan käsittämättömältä ajatella, että mun ensimmäinen marsutrio on tavallaan kokonaan poissa, vaikka nyt on vielä toki Nuutti jäljellä. Ensin triosta tuli duo ja sitten duosta uno. Vaikka nyt Nuutilla onkin uusia kavereita, niin mikään ei korvaa mun ensimmäisiä omia lemmikkejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti